Joose värittää oman polkunsa

Millaista on olla töissä Värisetillä? Ainakin vilskettä, vilinää ja hyviä työkavereita riittää. Tapasin Joosen eräänä iltana huoltoasemalla. Hän kertoi, miten päätyi Värisetille, ja paljasti uransa pahimman kommelluksen. Tarinan edetessä omatkin muistoni Värisetin ajoilta palasivat mieleen.

Vekkulimaiset eleet ja iloinen ilme, nuorimies ei ollut juuri muuttunut siitä, kun tapasimme ensimmäistä kertaa vuonna 2015 Värisetin työmaalla. Siihen aikaan olimme kumpikin kattomaalareita ja silloin alkoi värittymään Joosen polku Värisetin palveluksessa.

Tapasin Joosen vantaalaisella huoltoasemalla. Halusin kuulla Joosen tarinan hänen itsensä kertomana, sillä tiesin sen olevan mielenkiintoinen. Olin kuullut vain pätkiä siitä maalaustyömailla ja tiesin niiden olevan vähäteltyjä.

Joosen tarina

“Läksin Pohjois-Karjalasta töitä katselemaan Helsingin seudulle. Veljeni Pietun kautta sain vinkin maalausurakoista pääkaupungin nurkilla. Päätin soittaa Värisetille ja kysyä lisää."

”Minua jännitti soittaa, mutta ehkä enemmän jännitystä toi se, että jos saan kutsun työhaastatteluun, niin kestääkö vanha ja kolhittu auto etelään asti. Oli onni, että auto kesti ja pääsin perille. Maalaustyömaille kaivattiin ahkeria maalareita ja koulutuskin luvattiin Värisetin puolesta." 

”Oppipoikana se kaikki alkoi. Kun työn malttoi tehdä huolellisesti, niin myöhemmin nopeuskin tuli mukaan. Muutamien tuhansien maalausneliöiden jälkeen rohkenin jo kehitellä maalaustekniikkaa ja urakoita parantavia apuvälineitä. Pietun kanssa suunniteltiin Helsingin hienoin maalausteline kattomaalauksiin ja sen avulla turha kulkeminen katolla saatiin minimoitua."

”Muistan sen hetken, kun olin onnesta soikeana Henkan kysyessä avuksi maalaustyönjohtoon."

”Toki se näkyi myös palkassa, kun saimme työmaat nopeammin valmiiksi. Koko kesän tavoittelin sitä, että suhtaudun tarpeeksi kriittisesti omaan työnjälkeen, niin minun ei tarvitse tehdä sovittua maalausurakkaa kuin yhteen kertaan. Maalarin työ on paljon samanlaista, mutta itsensä kehittäminen työssä on jatkuvaa.”

Uudet työtehtävät

“Kesällä 2016 jäin Joensuuhun remontoimaan siskoni taloa kesäksi. Kun taas vuotta myöhemmin halusin kesäksi pääkaupunkia katselemaan, päätin soittaa Värisetin Henrylle ja kysyä maalaushommia. Muistan sen hetken, kun olin onnesta soikeana Henkan kysyessä avuksi maalaustyönjohtoon."

”Olin siis ollut ahkera ja tehnyt hyvän vaikutuksen. Toki mietin, että miten selviäisin vastuusta. Ikimuistoinen kesä alkoi sillä, että sain rakentaa itselleni työauton. Alustana toimi Nissan Patfinderin maasturi, johon täytyi rakentaa takapenkkien paikalle kuljetustila. Pääsin siirtelemään työmaille nostimia, sekä viemään tarvikkeita maalareille. Sain myös hoitaa tarkastuksia ja pohtia maalareiden kanssa kiperiä tilanteita.”

Virheistä oppii

“Sattuipa kerran sellainen tapahtumasarja, kun olin maalarityttöjen työmaalle nostinta viemässä. Peruuttelin Nissanin maasturilla suurielkeisesti ahtaasta portista sisään. Taisi siinä pieni kiirekin painaa päälle, kun maalauskesä oli kuumimmillaan. Kävi niin, että asiakkaan ja naapurin raja-aita oli pensaan alla piilossa ja minähän peruuttelin päin aitaa. Siinä pääsi aitaa vähän kaatumaan."

”Säikähdin himona siitä ja läksin naapuriin koputtelemaan. Kerroin mitä kävi ja siinä aikamme juteltuamme asiakkaan naapuri kertoi omista julkisivun maalaustarpeistaan. Laitoin viestiä myyntimiehille, jotka ottivat naapurin tarpeet kartoittaakseen. Niinpä sekin erhe päättyi loppujen lopuksi hyvin. Silloin tuumin, kuinka tärkeää on rehdisti kertoa virheistään, kun kaikki me joskus niitä tehdään.”

Auttava käsi maalaustyömaille

“On tärkeä kuunnella maalareiden ja työnjohtajien huolet ja olla apuna rakentamassa eri mielipiteistä kaikille sopiva ratkaisu. Uskon, että minulle on uskaltanut ujompikin sanoa, jos on tarvinnut apua tai jos on ollut mielessä jokin kehitysehdotus. Tällainen kalustovastaavan tehtävä on minulle täydellinen, kun saa tehdä töitä yksin ja yhdessä samaan aikaan, itsenäisesti ihmisten keskellä.”

Mitä sitä työpäivän päätteeksi?

“Kesät Värisetillä ovat työntäyteisiä. Olitpa maalari, työnjohtaja, myyjä tai jokin muu, niin vilskettä ja vilinää on koko työpäivän. Vapaa-ajalla kiireiselle työlle vastapainona tykkään pelailla Salibandyä, metsästää ja liikkua muutenkin luonnossa. Myös kavereita ehtii tavata mukavasti kesän aikana. Kun kaikkia on sopivassa suhteessa, on helppo olla onnellinen."

”Nyt minun on himo helppo hengittää ja käydä Joensuussa raksainssikoulua, kun minulle luvattiin vuoden 2018 kesälle työpaikka. Maalarit, myyjät ja johtajat, olkaa huoleti, Joensuun Joose ilmoittautuu hoitamaan oman osansa Värisetin tarinasta. Taas saavat lukemattomat kodit uuden värin pintaan. Nähdään kesällä uudet ja vanhat työkaverit ja asiakkaat! ”

Jätkiä ja huoltoasemia

Vantaalaisella huoltoasemalla asiakkaat vaihtuivat jo monta kertaa ja lähityömaan jätkät taisivat tulla jo toista tai kolmatta kertaa uudelle kahvitauolle, Joosen vain kertoessa kokemuksistaan. Kaikin puolin kuulosti Itä-Suomen miehellä olevan asiat hanskassa. Vaikka Värisetillä työskentelee kesäisin noin sata työntekijää, niin on ollut ilo huomata, että sinne mahtuu yhtä monta persoonaa.

Muistoja

Hyvästeltyäni Joosen, ajelen kotiin päin katuvalojen loistaessa talvihämärään. Pohdiskelen omia kesiäni maalarina Värisetillä. Väkisinkin hymy nousee kasvoille, kun muistelen erilaisia sattumuksia maalaustyömailla. Niin, ja sitä yhteishenkeä. Ainakin minulle jäi kuva, että Värisetillä työntekijöistä välitetään. Minulle, ja varmasti Joosellekin se on ollut enemmän kuin työpaikka.

Lauri Pajula

Heräsikö mielenkiintosi? Jos kiinnostuit Värisetillä työskentelemisestä, katso tästä avoimet työpaikkamme.